Kyllä huomaa, että vaalit on tulossa, kun hallituspuolueetkin ovat keksineet ruveta haluamaan kaikkea hyvää ja kaunista. Nyt ovat kaikki alentamassa taas kerran ruuan ALV:ia, että köyhimmille jäisi enemmän käteen. Tavoite on hieno, mutta miksi viime vaaleissakin esimerkiksi keskusta oli asiaa ajamassa VAIN vaaleihin asti. Kun hallituspaikka irtosi, olivat köyhät jo unohtuneet ja valtakunnassa olikin kaikki hyvin.

Olen saanut olla mukana pienen kunna päätöksenteossa ja jo aivan alkumetreillä kävi ilmi, etteivät suurien puolueiden kuntavaaliohjelmat ole muuta kuin taidokasta markkinointia. Olin kai aika naiivi kun oikeasti kuvittelin esim. keskustan välittävän maaseudun elinvoimaisuudesta, tai kokoomuksen pitävän yrittäjien puolta, tai vasemmistopuolueiden puolustavan pienituloisia palkansaajia.

Olisi hienoa voida rakentaa sellaista päätöksentekoa, jossa ihmisten - meidän hallintoalamaisten - kantoja ihan oikeasti ei vain kuulla vaan myös kuunneltaisiin. Ja että kansalaisiin suhtauduttaisiin kuin aikuisiin ihmisiin, jotka itsekin osaavat asioistaan päättää.

Kun pienissä ja isoissa kunnissa päätetään asioista vain rahaa tuijottamalla, unohtu usein se ydinasia, että kaikki hallinto on olemassa vain ihmisten hyviä elämänedellytyksien rakentamiseksi. Myös rahan pitäisi olla vain väline hyvän aikaansaamiseen, ei itsetarkoitus. Missäköhän vaiheessa kaiken elollisen elämän ainoaksi mittapuuksi luiskahti raha?