Varsinais-Suomessa on kiinnostavaa olla Kristillisdemokraattien ehdokkaana. Alueen valtalehti Turun Sanomat on tunnetusti kokoomuksen äänenkannattaja ja koska KD:n katsotaan kilpailevan kokoomuksen äänestäjistä, on lehden linja selvästi vaieta meidät hengiltä.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

En usko, että taktiikka tulee toimimaan aivan toivotulla tavalla. Tiedotusvälineet ovat Suomessa kuitenkin varsin asenteellisia vaikka haluammekin uskoa, ettei niin ole. Muistan aikoinaan kun asuin Yhdysvalloissa ja sain sinne ystäväni lähettämiä Helsingin Sanomien ulkomaansivuja. Oli varsin valaisevaa lukea HS:n kannanottoja Yhdysvaltain tapahtumiin. Kutsun artikkeleita kannanotoiksi, sillä raportointia uutisen välittämisen merkityksessä oli vain niukalti.

 

Samoin, kun asuin Italiassa, tuli minulle sinne tilattuna Suomen Kuvalehti. Oli todella kiinnostavaa lukea lehden käsityksiä maailmanmenosta. Tuohon aikaan Naton koneet pommittivat Libyaa ja koska silloinen asuinkaupunkini Napoli on varsin lähellä pommituksen kohdetta, pelättiin siellä vastaiskua. Napolin naapurissa Bagnolissa on nimittäin NATOn tukikohta.

 

Näiden kokemusten valossa aloin suhtautua tietyllä skepsiksellä tiedotusvälineiden uutisointiin. Tottahan on, että jo valinta siitä, mikä on uutisen arvoinen, perustuu toimittajien arvoihin ja ennakkoluuloihin. Samoin se, kuinka laajasti ja minkälaisin kuvin asiasta kerrotaan. Minua kiehtoo kuvien käyttö sanomalehdissä: lehden suosimat poliitikot esiintyvät niissä edukseen ja heidän esiintyessään on kuvakulma sellainen, että vähäinenkin ihmismäärä saadaan vaikuttamaan massalta. Toisaalta vähempiarvoiset julkisuuden henkilöt näyttävät kuvissa virnistelevän tai ovat muuten naurettavan näköisiä.

 

Kristillisdemokraattien vaalitapahtuma Salon ostoskeskuksessa meni hyvin ja väkeä oli kiitettävästi. Kuvaaja odotteli kauan saadakseen kuvan, jossa paistaa läheisen käytävän tyhjyys. Viereisen kahvilan ihmispaljous oli strategisesti jätetty huomiotta, vaikka valtapuolueiden aivan samalla paikalla pidetty tilaisuus kuvattiin lehteen niin, että poliitikot puhuivat suurille joukoille.

 

Tämän kaiken takia haluan opettaa omille lapsilleni lähdekriittisyyttä. Siihen tarjoutui tilaisuus kun he kertoivat minulle, että naapurin setä oli varastanut jonkun auton. Kysyin mistä he sen tiesivät ja he kertoivat erään kylän pojista sen kertoneen. Kun kysyin mistä poika asian tietää, näkikö hän varkauden, sanoivat he, ettei poika ollut sitä nähnyt. Hän oli vain kuullut asian joltain toiselta. Loppupäätelmä oli, että poika väittää miehen varastaneen auton, muttei asiasta ole muuta tietoa. Ei edes tiedetä onko kenenkään autoa ylipäätään varastettu.

 

Olisi ehkä hyvä lisätä koulujen opintosuunnitelmiin tätä asioiden ruotimista. On hurja vääryys, jos internetin kanssa kasvanut väki uskoo kaiken, mitä netissä esitetään. Eihän tätäkään kirjoitusta kukaan puolueeton osapuoli ole tarkastanut tai sen totuudenmukaisuutta todentanut…