Osmo Kontula Henna Meriläinen ovat tehneet Väestöliiton tuoreen tutkimuksen koulujen seksuaalikasvatuksesta. Lehtitietojen mukaan terveystieto uutena oppiaineena on lisännyt seksuaalikasvatukseen käytettyä tuntimäärää. Lisäksi opetusta annetaan nyt entistä nuoremmille yläkoululaisille. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Terveystiedon opettajat mainitsevat seksuaaliopetuksen tärkeimmäksi tavoitteeksi vastuuseen kasvamisen. Vähiten tärkeäksi tavoitteeksi luokiteltiin pidättyvyyden opettamista.

 

On surullista, että koulujen seksuaalikasvatus näyttää edelleen keskittyvät seksuaalisuuden fyysiseen puoleen henkisen ja psyykkisen puolen kustannuksella. Kun opettajat haluavat opettaa vastuuseen, mutta pitävät pidättyvyyttä merkityksettömänä, kertoo se, että vastuun käsite kattaa heidän mielestään vain kehon.

 

Jos seksuaaliset kontaktit luokitellaan vain ruumiintoiminnoiksi, kuten vessassa käyminen, ollaan täysin hakoteillä ja kielletään seksuaalisuuteen liittyvä henkinen ja psyykkinen puoli. Jos kyseessä olisi vain ruumiintoiminto, miksi sitten niin monien avioerojen syy on uskottomuus? Miksi sukupuoliyhteys toisen ihmisen kanssa vaikuttaa niin syvälle ihmisen minuuteen, jos koko touhu on vain kemiaa ja fysiikkaa?

 

Pidättyvyyden merkitys seksuaalikasvatuksessa ei perustu sukupuolitautien tai raskauden ehkäisyyn, vaan nimenomaan sen tosiasian tunnistamiseen, että turvattomassa parisuhteessa sukupuliyhteyden vaikutukset ovat kauaskantoisia silloinkin kun mitään fyysisiä seuraamuksia ei havaita.

 

Korkeatasoinen ja rehellinen seksuaalikasvatus on todella tärkeätä nuorten terveen kehityksen kannalta. Toivon, että Suomessa päästäisiin seksuaalikasvatuksessakin vallitsevasta elämän henkisen ja psyykkisen puolen kieltämisestä ja vähättelystä, joka näkyy niin monella tavalla tuhoisasti nimenomaan nuorten ihmisten elämässä.