Presidentti Tarja Halonen esitti pari viikkoa sitten, että Suomen kouluissa alettaisiin järjestää luovuuslauantaita kerran kuussa. En tiennyt itkeäkö vai nauraa kun uutista luin.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ehdotus kuvastaa karmealla tavalla sitä, kuinka todellisuudelle vieraiksi ovat päättäjämme tulleet. Onkohan Halonen aikoinaan viettänyt montakaan tuntia vuorokaudessa lasten tai lapsen kanssa kun kuvittelee, että lapsen luovuus on jotain aikataulutettavaa ja säännösteltävää. Jos niin olisi, voitaisiin joka viikko järjestää joka luokalle luovuustunti. Näin sitten kanavoisimme lapsen koko viikottaisen luovuuden maanantaiaamuun klo 10-11. Kätevää.

 

Todellisuudessa tavallinen suomalainen koulu on viimeisin paikka, jossa kukaan oppilaista riskeeraa maineensa olemalla luova muutoin kuin ehkä uusien kiusaamistapojen keksimisessä. Ilmapiiri kouluissa on edelleen sellainen, että toisille nauraminen ja pilkka ovat arkipäivää ja niitä pidetään osana normaalia kouluelämää. Koulu kasvattaa tehokkaasti tulevaisuuden työpaikkakiusaajia, joiden suuruus perustuu nimenomaan muiden luovuuden ja tekemisen ilon tuhoamiseen.

 

Luovuuttaan lapsi ilmentää vain turvallisessa ilmapiirissä, jossa pilkkaamista ei sallita ja naurunalaiseksi joutumisen pelko ei säätele käyttäytymistä. Tätä ilmapiiriä ei kouluissa voi luoda yhdeksi päiväksi kuukaudessa, vaan sen on oltava todellisuutta koulun jokaisena päivänä alusta loppuun. Valitettavasti tämä on Suomen kouluissa vasta päämääränä, toivottavasti edes siellä.