Voihan jehna! Kirjoitin juuri jutun ja yhtäkkiä se katosi! Sellaista on tumpelon elämä bittimaailmassa.

Sain osallistua Salon seudun yrittäjäjärjestöjen vaalipaneeliin. Se oli mukava ja rento tilaisuus, mutta yleisöä valitettavan vähän. Tilaisuuden jälkeen juttelin kahden hienon yrittäjänaisen kanssa. Marja Lindfors demareista ja Anne Ellä kokoomuksesta olivat monesta aiheesta samaa mieltä kanssani ja meillä jollain lailla synkkasi. Päätimme alkaa suunnitella yhteistä esiintymistä, tilaisuutta, jossa naisyrittäjät voisivat puhua naisille läheisistä aiheista. Katsotaan, mitä vielä saamme aikaiseksi.

Yrittäjyys on kiinnostava tapa elää. Ihminen siinä tavallaan heittäytyy yhteiskunnan turvaverkon ulkopuolelle ja toivoo osaavansa lentää.

Minulle oli yllätys se tapa, jolla yrittäjän eläkemaksu lasketaan. Tiedättehän, se summa, joka kuukausittain maksetaan eläkettä varten. Yrittäjän tilanteessa ensin leikitään , että yrittäjä oli jollain toisella töissä. Sitten leikitään, että se toinen maksaa yrittäjälle vakituista kuukausipalkkaa, ja leikisti se palkkasumma vastaa yrittäjän tietoja ja taitoja. Siihen sitten leikki loppuu, sillä tästä leikkitulosta lasketaan summa, joka ihan oikeasti pitää kuukausittain maksaa oli tuloja tai ei.

Eikö ole mielenkiintoista? Muutamalta ensimmäiseltä kuukaudelta jouduin maksamaan eläkettä noin tonnin, vaikka kuinka yritin saada leikkityönantajaani maksamaan minulle tyypillistä nais- eli matalapalkkaa.

Tätä leikkiä voisi ehkä jatkaa niin, että verottaja oikeasti hyväksyisi kuluiksi vuokran hienosta toimistosta, joka minulla leikisti on. Tai minulla voisi leikisti olla toimeentuloa varten oma auto, josta leikisti muodostuu kaikenlaisia kuluja. Ehkä voisin leikisti tehdä työmatkoja ja niistäkin tulisi veroista oikeasti vähennettäviä menoja.

Sääli, että seitsemän hengen perhe ihan oikeasti asuu ja lämmittää ja käyttää sähköä ja vielä kaiken lisäksi syö. Ja sääli, että aloittelevan yrittäjän tulot aluksi ovat ihan oikeasti todella pienet, jopa olemattomat. Silti selvitty ollaan, vaikka välillä miettii, miten laskut maksetaan.

Kaikesta huolimatta olen tyytyväisempi tähän elämään kuin pitkiin työmatkoihin ja palkatta tehtyihin ylitöihin. Nyt saan viettää päiväni samassa osoitteessa kuin lapseni ja se on todella paljon nykypäivänä. Lapset auttavat keskittymään olennaiseen, ja heidän takiaanhan sitä on tähän politiikkaankin ryhtynyt. Panokset ovat korkeita kun tietää rakentavansa tulevaisuutta omille lapsilleen.

Nyt lounasta vääntämään, että saadaan taas joukot liikkeelle. Seuraava logistiikkahaaste on viedä pari lasta kyläilemään kavereiden luo (8 km päähän), käydä yhden kanssa hakemassa silmälasit optikolta, hakea julistepohjat tienvarsimainoksia varten ja ostaa hiukan ruokaa ennen kuin tulee illallisaika.

Illalla tulee naapurin tyttö yökylään ja meno varmaan yltyy näissä pyjamabileissä taas hurjaksi. Toivottavasti tanssitaan, minusta se on niin hauskaa!